tiistai 23. joulukuuta 2014

Päivät 10, 11 & 12 - Loneliness Of The Long Distance Runner


Kahden ja puolen viikon joululoma. Voiko parempaa irtiottoa ollakaan arjesta? Elokuvia, Football Manageria, juoksua ja ruokaa. Ei hullumpi irrottautua työstä ja puolivuositavoitteista. Yritän pikkuhiljaa hivuttautua treenaamiseen joka päivä. Sunnuntaina kuuntelin itseäni ja korvasin pitkän lenkin neljän tunnin vaelluksella Keskuspuiston lumisilla kallioilla Stella-koirani kanssa. Matkalla löytyi neljä jänistä, joiden perässä juostiin yhdessä alas liukkaita kallioita. Ihme, ettei mitään tapahtunut kun oli ohuen jääkerroksen päällä ohut lumipeite. Kävelystä huolimatta rasitustasot saatiin hyville tasoille. Metsästyskoira metsässä vetää aikamoista tahtia ja isot mäet harpottiin ylös niin, että hiki virtasi.

Mittaa kävelylle tuli joku 15-18 kilometriä ja sillä saatiin hyvin auki torstain kahvakuulatunnilla ja lauantain jalkatreenillä tukitut takareidet. Maanantaina tulikin vaan vedettyä treeni salilla ja vaihdettua muutama sana työkavereiden kanssa ennen joulua. Tänään yleisfiilis lenkkiä varten on loistava. Jalat tuntuvat tuoreilta ja olo on muutenkin pirteä ja kevyt. Tänään pitääkin avata Icebug-kausi, kun tuolla ei taida nyt ilman niitä enää pärjätä. Viime vuoden paras joululahja tuo Icebug-pari. Tuo lisää kilometrejä vuoteen kun ei voi vielä hiihtää ja jäisillä teillä luistelu ei kiinnosta.

Ennen päivän lenkkiä ajattelin katsoa loppuun kulttiklassikko Tony Richardsonin The Loneliness Of The Long Distance Runnerin. Leffan, jonka olemassaolosta olen tiennyt vuosia, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi katsoa sitä.

Elokuva kertoo köyhän perheen pikkurikollisesta Colin Smithistä, joka joutuu rötöstelyn takia sotilaskouluun/koulukotiin, mikälie. Laitoksen johtaja uskoo vakaasti siihen, että pikkurötöstelijöiden ongelmat on ratkaistavissa ohjatun urheilun avulla. Colin tajuaa nopeasti olevansa todella lahjakas juoksija, joka on hänen pelastuksensa, sillä laitoksen johtaja tarvitsee kovan juoksijan haastamaan Ranleyn hienostokoulun historiallisessa näytöskisassa.

Juonitiivistelmän perusteella elokuva voi kuulostaa lapselliselta ja kliseiseltä Disney-leffalta, mutta toteutus on eri maata. Varsinkin tajunnan virtaa ja takaumia yhdistelevät episodit, jotka ilmestyvät Colinille aina kun hän pääsee juoksemaan ovat hienosti tehtyjä. Niissä käydään läpi rankkaa menneisyyttä ja sitä miten hän joutui ongelmiin. Elokuva kulkee aika perinteisen Nuori Kapinallinen-kaavan mukaan, mutta realistinen kuvaus 50-luvun Englannin kurjuudesta tekee elokuvasta suositeltavan katsottavaksi.

Ei niinkään juoksuelokuva, vaan enemmänkin historiallinen ajankuvaus ja luokkakriittinen tekele, mutta kyllä tämä vähän puhtia saa päivän lenkille. Seuraavaksi voisikin alkaa katsoa vaikka Chariots Of Firea tai On The Edgea. Molemmat juustoisia juoksuleffoja, mutta nyt on aikaa.

Päivän biisi olkoon Allah La'sin Tell Me. Harvoin nykyään tulee vastaan uutta hyvää psykedeliaa, mutta tää 2010-luvun Byrds toimii ainakin mulle kuin häkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti