22.1.2015 - Ensimmäistä kertaa Sipoonkorvessa ja Kalkinruukissa

Seitsemän päivän treeniviikosta 3/7 hoidettu ja kuudeksi matka jatkuu spinningiin. Maanantain ja tiistain salit oli peruskauraa - ei kummampaa kommentoitavaa. Eilinen "pk-lönkyttely" menikin mun osalta vähän tiukemmaksi tykitykseksi, kuin kuvailu antoi ymmärtää, mutta mitä sitten? Keskisyke oli puolikkaan mitatun lenkin perusteella 149, eli kevyesti omien aerobisten asteiden ylälaidoissa ja lenkin kesto 2h 11 min. Sinä aikana ehdittiin vetää 17 kilometriä Sipoonkorvessa ja Kalkkiruukin luontopolun ympäri. Mikä parempi tapa kehittää omaa juoksua, kun vetää kaksi tuntia itseään reilusti nopeampien kanssa? Ei mikään!

Lenkkiseurana oli kolme kovaa luuta; Tuomas, Sanna ja Anne olivat keskustelujen perusteella kaikki kovia multisporttaajia ja taisi kaikilla olla ultriakin takana. Joten käytin siis itse tilaisuuden hyväksi ja tenttasin automatkan Sannaa ja lenkin Tuomasta eri näkökulmista treeneihin ja kokemuksiin liittyen, joista ei jaksa loputtomiin netissä jauhaa. Tämä kullanarvoinen tieto oli lenkillä vaikea tiivistää osin oman pään jyskytyksen ja osin narsuvan pakkaslumen takia, mutta paljon hyvää tietoa jäi takataskuun, jonka avulla voi kehittää omaa osaamistaan.

Olen huomannut tässä parin vuoden aikana, että en varmasti koskaan tule voittamaan muita siinä, että kuinka paljon saan esimerkiksi kilometrejä juostua sisään kuukauden aikana, mutta eilisen aikana sitä tuli vahvistettua uskoa siihen, että monipuolisella treeniviikolla voi saada nostettua omaa suoritustasoaan tasaisen varmasti. Tuomas sanoi oman saliharjoittelunsa lähinnä tukevan lajiharjoittelua. Toisinaan päälajin myötä tunteja kertyy kohtuullisesti. Coren on oltava kunnossa, sillä pidemmällä matkalla poluilla kovakin kilsahirmu vetää itsensä lysyyn ja sitä kautta piippuun, jos lantionseudun lihaksisto ei jaksa kantaa kovissa mäissä ja kiemurrellessa kivien ja juurien välissä.

Eilisen treenin myötä sitä tuli myös opittua, että kuinka kovaa sitä pystyykään vetämään vaativillakin poluilla nykykunnolla. Annan normilenkillä ihan liikaa siimaa nopeuden suhteen ja nyt muiden kiritettävänä sitä tuli tykitettyä alamäet täysiä ja tasaisemmat pätkät paljon lujempaa, kuin normaalisti tarvitsee. Välillä tuli sellainen olo, että miksi sitä ei ole tullut vedettyä tätä aiemmin näin lujaa? Meno lamppu päässä kiemurtelevia äkkijyrkkiä alamäkiä pitkin useampi sata metriä putkeen sai adrenaliinin nousemaan kattoon ja välillä nousi leveä hymy siitä, että tästä tässä lajissa on kyse. Myös tallotut, ajoittain sulaneet ja ajoittain jäätyneet polut laittoivat nilkat koville ja kielen keskelle suuta, mutta jonkun ajan päästä tuohonkin alustaan tottui.

12 kilsan jälkeen liian korkeilla kannoilla varustetut Icebugit iskivät vähän vastaan ja pakarat menivät aika jumiin ja varpaat alkoivat puskea kengän kärjistä läpi. Tänään oikean jalan keskimmäinen varvas onkin aika hellänä. Tässä vaiheessa piti alkaa mussuttamaan lenkkiseuralle ja onneksi päästiin suhtkoht inhimillisesti takaisin autolle. Loppumatkasta käytiin vielä Högbergetin huipulla, jossa piti loikkia kivikossa aika vaativissakin paikoissa kiipeillen paikkaan, josta näkyi laajalti ja mielettömän hienosti itäinen Helsinki ja Vantaa. Todella päräyttävä näkymä, mutta koska kello oli suunnilleen yhdeksä, ei siitä mitään kuvaa saanut.

Pitää tulla uudestaan vielä monet kerrat. Yksi tapa saada hyvä lenkki täällä on vaikka vetää todella kovalla korkeusprofiililla varustettua Kalkinruukin luontoreittiä ympäri 3-5 kertaa ympäri vaikka väliaikojen kera. Sillä saa omaa polkukestävyyttä nostettua huolella. Varsinkin reitin loppupuolen nousu Högbergetin huipulle on todella vaativa ja ehdottomasti hinkkaamisen arvoinen paikka jo Pallaksen reissua ajatellen.

Suosittelen paikkaa kaikille! Sipoonkorven puoli oli ehkä vähän liian tukossa lumen takia ja homma meni osittain umpihankijuoksuksi, mutta Kalkinruukissa pystyi laittamaan kaikki peliin. Mahtava mesta ja nousi ehdottomasti lempireitteihin pk-seudulla. Kiitos Tuomas kun sait mukaan. Toivottavasti en ollut liian pahasti hidasteena.

Päivän biisi olkoon myös yksi kova biisi, joka soitettiin Siltasen Brit-illassa. Puhelimen Shazam-toiminto oli kovalla siellä. Tää on temmoltaan hyvää kuunneltavaa vaikka ihan peruslenkillä.

19.1.2015 Viikko taas takana

Taas takana viikko treeniä. Ei vieläkään ole tultu päästyä ihan tavoitetahtiin määrien kanssa. Ne pk-lenkit sieltä puuttuu, mutta tekemisen määrä kasvaa entisestään.

Viikon ohjelma:
ma - salilla tissit, hauikset ja keskivartalo
ke - salilla selkä, ojentajat ja keskivartalo
to - spinning
la - jalkapäivä (plus tunti keilausta Kalliossa ja pari tuntia pomppimista brittipopin tahtiin Siltasessa, yllättävän rankkaa)
su - 12 km lenkki + 45 minuutin futsalmatsi.

Alkuviikko meni uusiin työtehtäviin totutellessa ja asioita hoidellessa, mutta loppuviikkoon mennessä se tuli korjattua jotenkuten. Tällä viikolla ei annella yhtä paljon anteeksi, vaan niitä hitaampia lenkkejä on nyt vaan alettava vetämään suunnitelmien mukaisesti.

Tän viikon treeniohjelma:
ma - salilla tissit, hauikset ja keskivartalo
ti - salilla selkä, ojentajat ja keskivartalo
ke - sohjolenkki Sipoonkorvessa
to - spinning
pe - pk-lenkki Kristianin kanssa
la - mahdollisesti kympin kisa keinukallioilla jos kisa ei onnistu, niin mäkijuoksu ja sauna tähtitorninmäellä.
su - palautteleva 12-15 km kävelyretki Nuuksiossa

Tietenkin pitää kuunnella itseään ja syötävä vimmatusti, että saa tän viikon hoidettua kunnialla, mutta pikkuhiljaa pitää alkaa päästä tohon treenitahtiin kiinni. Tuossa ylhäällä kuvasinkin yhden tällaisen voimasmoothien, jota koitan vedellä lisäenergian toiveissa mahdollisimman usein. Tuossa yksilössä on pohjana appelsiini, pari banaania, karhunvatukoita, mustikoita, mantelimaitoa, chia-sieminiä, spirulinaa, macaa, acai-jauhetta, raakakaakaojauhetta, msm-jauhetta, super c-vitamiinia, hunajaa ja varmaan jotain muutakin. Maku nyt on aika härkänen, mutta tolla selvisi eilen aika tasaisella energiamäärällä lenkistä ja futsalmatsista. Kävin näistä smoothieista keskustelua Biohakkereiden fb-ryhmässä ja sieltä tuli hyviä ideoita tuleviin energiapommeihin, mutta niistä lisää myöhemmin.

Yksi mitä voisi ravintopuolelta ottaa esille, niin siellä Biohakkereissa suositeltiin Kilian Jornetin Gazpachoa. Ajattelin ottaa tuosta reseptistä kopin ja parannella sitä omaan makuun sopivammaksi. Katsotaan jos siitä saisi vaikka jonkun päivitetyn reseptin tänne joskus toiste.

Päivän biisi olkoon Primal Screamia. Jotenkin olin missannut tämän biisin aiemmin ja tästä tuli Siltasessa parikin versiota illan aikana. Harmittelen, kun siellä ei tullut New Orderin World In Motionia. Se olis kruunannut illan.

Päivä 5 - taustaa siitä, miten aloin juosta poluilla.

Uusi herääminen liikuntaan muutaman vuoden jälkeen alkoi sillä, että päätin lähteä työkaverini Juliuksen seuraksi salille vuosien sitkuttelun jälkeen. Piti odottaa, että kuut ja tähdet taivaalla ovat linjassa keskenään, että sen homman pystyi aloittamaan. Kilot puskivst päälle ja kaikki urheilun aloittaminen päättyi nuhaflunssaan, tai Mehiläisen laiskuudessaan lanseeraamaan "määrittämättömään ylähengitystien infektioon". Ylipaino ja flunssat ruokkivat toinen toistaan ilkeään kierteeseen. Sali oli kuin olikin se oikea tapa palata urheilun pariin. Sykkeiden pysyessä matalalla pystyi tekemään omissa ohjaksissa pysyvän treenikokonaisuuden, jossa lihaksia kasvattamalla myös paino saatiin putoamaan nopeasti 15 kiloa nykyiselle tasolle.

Sali on ihan kiva, varsinkin kun siihen yhdistää mukaan kovia intervallijuoksuja matolla tai spinningin, mutta itsessään en kuitenkaan pidä salia minään urheiluna, vaan estetisoijana ja tukitoimena muulle urheilulle. En ole koskaan tehnyt sitä kasvattaakseni hienoja haubereita tai hommatakseni six-packkia. Enkä ole tehnyt sitä mitatakseni penkkienkkaa. Kaikki nämä myös varmaan siitä syystä, etten pärjää tällaisissa jutuissa. Iän myötä sitä huomaa, että millaisissa hommissa kannattaa satsata ja mitkä asiat jättää oman onnen nojaan. Kevään jälkeen kunto alkoi jo olla sen verran hyvä, että futiksen peluu firman joukkueessa onnistui ilman suurempia oksennuskohtauksia ja spinning-tuntien jälkeen myös lenkkeily alkoi maistua eri tavalla. Polvet kestivät 10 kilometrin lenkkejä ja se alkoi tuntumaan pikkuhiljaa ihan kivalta.

Vuoden 2013 alusta seurasin vähän ihmeissäni nykyisten ja entisten kollegoiden hurahtamista polkujuoksuun. Niko, Eetu ja Timo alkoivat postata kuvia metsälenkeistä ja töissä alkoi kuulua ylistyspuheita polkujuoksusta koko ajan. Tätä kuunnellessa keksittiin kollegan, Juhon aivoituksena laittaa syyskuussa 2013 vedonlyönti pystyyn siitä, että 200 eurosta vetoa, että kumpi vetä Nuuksio Classicin seuraavana vuonna. Ei tainnut Juho tietää, että millainen omistautuja mä olen kun sille päälle satun. Tartuin vetoon ja varmaan samana päivänä tilasin ensimmäiset Salomonin maastopopot. En tiedä mallia, mutta ne oli Runner's Worldin palkitsemat popot, jotka oli ns. cross-overit, eli niillä pystyi vetämään sekä asvaltilla, että maastossa. Eivätkä ne maksaneet kauheasti, noin 90 euroa. En silloin tullut ajatelleeksi, että tämä on yksi turhimmista ostoksista. Kengät eivät pitäneet maastossa, eivätkä rullanneet asvaltilla tai hiekkateillä. Sain niistä ainoastaan kipeät holvikaaret ja paskan maun suuhun.

Tuli sitä vedettyä neitsytkilpailukin jo lokakuun alussa. Kyseessä oli Nouxtreme, jossa ekaa kertaa hätkähdin siitä, että mitä polkujuoksijalta vaaditaan fyysisesti. Reitti veteli oikein huolella soiden läpi, jättimäisen kallioiden huipulle, kinttupolkujen halki ja lopussa Swinghillin laskettelumäen huipulle. Mäki oli niin jyrkkä, että edes pysähtyminen ja kumaraan asettuminen ei auttanut, vaan hengityksen tasaamiseen tarvittiin kääntyminen selin mäkeä vasten. Mäen päällä sitä tuli mietittyä että mihin hemmettiin sitä on tullut lupauduttua?! Kisan jälkeisen todella tuskaisen olon ja vaikean bussimatkan jälkeen pois Nuuksiosta vetäisin appivanhempien luo Lauttasaareen suoraan kuumaan kylpyyn, jonka jälkeisen raukean olon ja massiivisen ruoka-annoksen jälkeen sitä mietti, että ehkä tää onkin ihan siedettävää. Lihaskivut olivat kliseiset polkujuoksun aloittajalle. Keskivartalo oli ihan paskana, kun lantion ja kyljen lihakset olivat käyneet ylikierroksilla muuttuvien juoksiasentojen kanssa koko homma tuntui jotenkin loogisemmalta, kuin iänikuiset tappavan tylsät kilometrit etelä-Helsingin rannoilla.

Pian ensimmäisen lenkin jälkeen sitä tulikin käytyä ensimmäisen kerran Jätemäellä tamppaamassa autonrenkaita ja kulutuselektroniikkaa jalkojen alla Vaarojen Maratonille treenaavan kollegan, Nikon kanssa. Tuolloin näin myös tulevat kenkäni Salomon Sense Ultrat käytössä. Nämä tulikin sitten hankittua pian tämän jälkeen todettuani, että ensimmäiset kengät olivat sudet. Kalliiden kenkiä ostamisen jälkeen syntyikin ihan erilainen halua treenata. Silloin alkoi olla sohjoista ja liukasta, joten suurin osa lenkeistä tuli tehtyä etelä-Helsingin rantareitillä, mutta niin, että reitille tuli mukaan kaikki isoimmat kukkulat, mitä matkan varrelle osui. Näiden on jälkikäteen kiittäminen siitä, että isoksi mieheksi mulla on nykyään kohtuullisen kova tahti mäillä.

Lumen tullessa maahan joulun jälkeen tulikin vedettyä ensimmäinen lumilenkki ja ensimmäinen lenkki nykyisen uskollisimman lenkkikaverin Kristian Kurikan kanssa. Ollaan 10-15 kilsan lenkeillä melko saman vauhtisia ja tällainen on tosi hyvää kiritystä, varsinkin kun juostessa on aina vähän kilpailuhenkeä. Joulun jälkeen lumilla juokseminen oli jäänyt vähän vähäiseksi ja mukaan oli tullut säännölliset futistreenit ja futsalmatsit, joilla juoksukuntoa tuli kohotettua ihan mukiinmenevästi, jotta keväällä saikin sitten otettua enemmän irti.

Lumien sulettua mukaan tulikin vähän kunnianhimoisempi treeni. Ensin Helsinki City Race-puolimaratonia varten, joka oli ihan perseestä. Kisa meni vähän päälle kahden tunnin ja tuntui lopussa ihan helvetiltä, kun elimistö ja jalat olivat leikanneet kiinni ja viimeisen kolmen kilometrin aikana mistään ei tullut mitään. Pelkäsin, että tuolla suorittamisella Nuuksio Classic tulee olemaan kaukainen haave. Tosin 21 kilometriä oli pisin lenkki siihen mennessä ja hetken haavojen nuoleskelun jälkeen sitä alkoikin uskaltaa ottaa ensimmäisiä pitkiä lenkkejä Keskuspuistossa.

Aloin vedellä puistoa ominpäin iphonen kartta välillä esillä kohti Paloheinää etsien välissä oikeita paikkoja ylittää maantiet ja rautatiet. Välillä kalliolla putkahti naaman eteen alastomia miehiä miesrakkauden touhuissaan ja välillä varttuneita naisia ottamassa aurinkoa sinne, minne aurinko ei useammin paista. Näiden alkukevennysten jälkeen pääsikin melko nopeasti omiin oloihin keskelle Suomen yhtä parasta lenkkimaastoa. Keskuspuistosta löytyy mielettömän hyvin kovia nousuja ja vaikeita polkuja kun jaksaa vähän etsiä. Parin - kolmen lenkin jälkeen aloin jo muistaa hyviä sujuvia reittejä, joiden avulla pystyin vetämään 90-prosenttisesti poluilla Paloheinään asti, jossa vetäisin muutaman mäkivedon ja sen jälkeen joko haisin bussissa tai juoksin takaisin. Takaisin juosten lenkkien pituudeksi tulikin jo se noin 20 kilometriä, joka oli ihan oiva pituus sunnuntain pitkälle lenkille.

Tästä päästäänkin päivän loppukaneettiin. Mielestäni minusta tuli polkujuoksija sen jälkeen, kun pystyin vetämään sujuvan 20 kilometrin lenkin Keskuspuiston poluilla. Tämän jälkeen kaikenlaiset yhteislenkit ja kimppalenkit ovat olleet mahdollisia ja kehitys nykyiseksi ultratreenaajaksi todella lähti käyntiin. Siihen meni 9 kuukautta ja haluankin muistuttaa kaikille keltanokille, ettei se heti lähde pakosti liikkeelle, mutta tässä hiljaa hyvä tulee, sillä muuten olet helposti telakalla jalat paskana.

Ainiin, ostin tänään juoksukirjallisuutta Ad Libriksen nettikaupasta. Kannattaa tsekata se, kun joku kirja tuntuu löytyvän vain Amazonista. Ad Libriksella on todella laaja valikoima ja sieltä löytyi kirjat ilman poskettomia postikuluja ihan Suomalaiselta toimijalta. Ostin siis Running With Buffaloesin, Beyond the Marathon: The Grand Slam of Trail Ultrarunningin ja Hal Koerner's Field Guide to Ultrarunningin. Ajattelin kertoa näistä sitten kun olen saanut ne luettua. Toivottavasti ehtivät perille vaikka kahden viikon joululomaksi, jotta pääsee vähän ahmimaan ja omaksumaan.

Päivän biisi olkoon Richard Hawleyn Tonight The Streets Are Ours. Ei vaan kovempaa post-britpop biisiä keksi tähän hätään.

Päivä 2 - aktiivista lepoa

Tänään laitoin ilmoittautumisen Pallas-Hetta ultraan. Ompahan seuraavan puolen vuoden aikana jotain mitä varten sykkiä. Tänään ajattelin ottaa iisisti, koska on luvassa juoksua sekä lauantaina, että sunnuntaina ja rakentaa tulevaa harjoitusohjelmaa ainakin alustavasti kuntoon. Ajattelin laittaa raakahahmotelmaa viikko-ohjelmasta pystyyn ja mietin, että miten sitä kannattaa kehittää lähempänä kisaa.

HARJOITTELU

Idea on: ma - sali (rintalihakset, hauikset, hartiat, keskivartalo), ti - sali (ojentajat, selkä, keskivartalo), keskiviikko - vapaa tai vajaan tunnin tempolenkki, torstai - tunnin intensiivinen spinning tai kahden tunnin futistreenit fiiliksen mukaan, perjantai - vapaa tai mäkijuoksua tähtitorninmäellä, lauantai - erikoislenkki (mäkijuoksua, intervallia, fartlekiä jne) ja/tai sali (jalat, keskivartalo), sunnuntai - pitkä lenkki ja/tai futsalmatsi.

Ideana on vetää ainakin talvisaika tälleen perusominaisuuksia parannellen, jonka jälkeen kun kevät sarastaa, voisi alkaa lisätä pidempiä lenkkejä ohjelmaan. Esimerkiksi ottamalla sunnuntaisin ja keskiviikkoisin 15-36 kilometrin lenkkejä ja ottaa väliin 5-8 tunnin vaelluksia, joilla saa parannettua sitä kuinka kauan jaksaa pönöttää jalkojensa päällä.

Viime kesästä opin myös, että kevään tullen tekee hemmetin hyvää ottaa pyörälenkit mukaan ohjelmaan. Tein muutamia 75 kilometrin lenkkejä sunnuntaisin, mutta nyt voisin tehdä viikottain yhden spesiaalilenkin, jossa pyöräilen Nuuksioon 35 km, juoksen 20 ja pyöräilen takaisin. Se on suunnilleen 5 tunnin keissi, joka varmasti kehittää jo ihan henkistäkin kanttia. Siinä pitää vaan miettiä, että miten pakkaa mukaan. Vetääkö pyöräilykengillä,vai vetääkö suosiolla häkkipolkimilla, jolloin pyöräpätkistä ei tosin saa niin paljoa irti, kun voima ei välity oikein.

VÄLINEET

Syyskuun kisaan valmistautuessa otin paljon selvää välineistä, koska olen aikamoinen välineurheilija, myönnän. Olisi siis tärkeä päästä harjoittelemaan samoissa geareissa, joissa tulee suorittamaan kisan ja olen jo aloittanut varustelun, mutta osa on vielä hankittavana. Kirjaan asioita tähän, jotta osaan ostella tässä puolen vuoden aikana oikeita asioita. Tässä myös omia gearisuosituksia sinulle. Aloitetaan vaikka päästä varpaisiin.
1. lakki - Visor Buff, pitää auringonsäteet pois silmistä ja imee hien puristamatta ikävästi.

2. juoksupaita - Salomon Trail Shirt, mulla on jo pari näitä. Hankaamaton kangas, hyvä hengittävyys ja bonarina kaksi kylkitaskua, joihin voi laittaa energiageelejä. Ihan yliveto paita.

3. Juomareppu - olen kahden vaiheilla, joko nykyinen Camelbak Mil-Spec 3-litrainen, koska toimii niin hyvin pitkillä matkoilla, mutta ei ole ergonomialtaan superhyvä tai toisena vaihtoehtona melko tyyris Salomon S-lab Race Vest, joka ei ehkä ole yhtä tilava, mutta istuu, kuin hanska.

4. takki - pakkaan mukaan myös varokeinona rutattavan ultrakevyen Craftin juoksutakin, jos vaikka käy matkan aikana noutaja ja mäkäräiset hyökkää kimppuun.

5. Shortsit - Salomon S-Lab Twinskin, nämä ovat vasta ostoslistalla, mutta olen ihan varma, että haluan juuri nämä. Mun mielestä on tärkeää, että käyttää 2-in-1 shortseja, joissa on trikoo-osat, koska ne tukevat reisiä ja estävät "mansikan" sisäreisissä. Vetelin 30 asteen helteessä 30 kilsan lenkkejä viime kesänä ilman valkovaseliinia ilman mansikkaa, koska käytössä oli 2-in-1-shortsit, iso peukku.

6. Sukat - tähän mennessä olen käyttänyt vähän mitä sattuu, edellinen kisa taisi mennä jossain XXL:n 15 euron kompressiosukissa. En usko niiden voimaan kisan aikana, mutta ainakin ne suojaavat risuilta. Siksi vetelen mieluummin niillä, kuin kinnaavilla ja kuumilla pitkillä trikoilla. Nyt ajattelin ostaa Compress Sportin säärystimillä. Oikeastaan, koska ne näyttävät hyvältä.

7. Kengät - Salomon S-lab Sense Ultra SG, näistä olen varma. Kenkä on mulle, kuin nakutettu. Istuu täydellisesti, on juuri oikealla tavalla napakka ja kevyt samaan aikaan. Oon sense-mies. Mulle on turha koittaa myydä muuta.

Kuten tästä huomaa, olen aika vannoutunut Salomon S-lab-mies. En suosittele tinkimään varusteista, sillä jos oikein rupeaa treenaamaan, niin ne puutteet näkyvät ärsyttävällä tavalla matkan aikana ja päätyy loppujen lopuksi vaan siihen parempaan vaihtoehtoon. Eli kun olet varma, että haluat tätä, osta kerralla parhaat mahdolliset ja säästät rahaa. Sponsorit HUHUU, mä voin koska tahansa puhua hyvää näistä tuotteista lisääkin jos vaikka postiluukusta tippuis vaikka twinskin-shortsit ja race vest. En piitä pahitteekseni ;).

Loppuun vielä Ronyan hieno biisi. Musta Ronya ansaitsisi laajempaa huomiota maailmalla ja varmasti saakin sitä jos tää homma viedään taidolla eteenpäin. Ehkä teen tästä päivän biisistä tavan. Sillä saa vähän jotain jatkumoa tähän hommaan.

Päivä 1 - kadonneen maksimisykkeen metsästäjä

Hommasin viikko sitten ensimmäisen sykemmittarini. Kyseessä on musta Suunto Ambit Sport. Oikein tyylikäs pieni kapine. Ennen sykemittarin hommaamista en tajunnut mitään sykealueista tai mitä ne tarkoittaa. Sitten kävin treenaamassa Tähtitorninmäellä kaverini Karrin kanssa ja hän tuijotteli treenin ajan maksimisykkeitä ja keskisykkeitä jne. Tuo tuijottelu jäi kaivelemaan ja tartuin tuumasta toimeen. Hommasin tuon mokkulan ja ensimmäisenä lähdin Malminkartanonhuipulle vetämään porukalla tunnin mäkitreenin maksimitehoilla. Niin, että viimeisellä töräytyksellä silmissä meni mustaksi ja huipulla puuskutin, kuin pieni eläin tai karpaasi.

Tästä huolimatta maksimisykkeeni nousi vain 177:ään! Yksinkertainen laskutapa maksimisykkeen laskemiseen on ottaa oma ikä pois luvusta 220. Tämän perusteella omani kuuluisi olla 192. Tiedän, että tuolaskukaava antaa tosi karkean kuvan totuudesta, mutta silti jäi kalvava fiilis, että mikähän se mun oikea maksimisyke onkaan?

Tänään vetäisin sitten ensimmäistä kertaa sykemittarin kanssa Elixian Xycling Challenge-tunnin, jonka aikana silmät on vetänyt mustaksi 3-5 kertaa aina kun olen käynyt siellä. Ajattelin, että nyt kellotan uudet pohjat kelloon. Vetelin lopun sankarihevit laikka punaisena ihan järjetöntä tahtia. Silti kun otin mittarin pois ja katselin lokia, niin pettymys iski. VAIN 176!!! Helvetti.

Mistä kiikastaa? Vai onko matala maksimisyke hyvä kestävysurheilijalle? Palautuminen niiltä perustasoille tapahtuu aika nopeasti ja oonhan mä todistanut, että kestävyys on ainakin siedettävällä tasolla, kun sain Nuuksio Classicin vedettyä maaliin asti, vaikka pahalta tuntuikin.

Olisi kiva, jos valottaisitte vähän miten noita sykkeitä kannattaa lukea. Olisi kiva saada vähän keskustelua asiasta aikaiseksi. Nyt kovan treenin jälkeen on hyvä kuunnella torstain Football Weekly ja uusin Beats In Space-podcastit ja katsella tuo HJK:n matsi sohvalla.

Ruoaksi väännän ensin 400 grammaa leipäjuustoa ja sen jälkeen itse tehtyä Ma Po Tofua ja täysjyväriisiä. Näillä pitäisi saada takaisin spinningin kulutetut 1200 kaloria.

Älä kysy miksi, mutta tekee mieli linkata vielä tähän Rod Stewartin Young Turks. Kowa biisi.

Huomenna alkaa...

Päätin huomenna ilmoittautua mun ensimmäiselle ultralle. Oon vetänyt tätä ennen Nuuksio Classicin polkumaratonin viime syyskuussa, joka itsessään oli jo aikamoinen Jaakobinpaini tällaiselle sadan kilon keijukaiselle. Matkaan meni seitsemisen tuntia ja kilometrit 25-35 meni enemmän tai vähemmän kysellen, että miksi ihmeessä mä olen täällä?!

Nyt vahingosta viisastuneena ajattelin vetää vielä rankemman ja pidemmän reissun Pallaksessa. En kyllä osaa sanoa miksi. Toisaalta taustalla on nyt puolentoista vuoden juoksutreenit ja ajattelin talven ja kevään aikana viedä sen askeleen pidemmälle. Enemmän suunnitelmallisuutta treeneihin, omia ryhmälenkkejä, vierailutreenejä eri porukoihin ja kurinalaisempaa syömistä. Pohja tekemiselle on melko kunnossa, nyt on vaan poimittava hedelmät heinäkuussa.

Tavoitteesta en osaa sanoa tässä vaiheessa mitään. Tietämys Pallaksen kisasta rajoittuu pariin youtubepätkään kisasta enkä osaa näiden perusteella sanoa, että kuinka vaativa kisa on verrattuna Classiciin. Ehkä tavoitteena voisi olla se, että tuntuu treenaanneensa fiksummin ja enemmän ennen kisaa ja saa siitä enemmän irti. Aikaa 55 kilsan pätkän suorittamiseen näyttää olevan 12 tuntia. Sen pitäisi riittää.

Ajattelin blogissa tuoda esille erilaisia treenejä, joita olen kaivellut netistä ja oman yleisurheiluajan muistin syövereistä. Tarkoituksena olisi vetää kerran-pari kuukaudessa kovia mäkitreenejä, vedellä välillä intervalleja radalla ja maastossa, ottaa vauhtilenkkejä ja tietenkin säännöllisiä pitkiä hitaita (joita on viime aikoina tullut vedettyä tosi harvakseltaan). Näiden juoksutreenien lisäksi vetelen juoksijan lihaskunto-ohjelmaa salilla ja vetelen spinningiä, pyörää ja pallopelejä, joilla saan pidettyä liikunnan monipuolisena.

Jos haluat tulla vetämään jotain treenejä mun kanssa tai puhua näistä asioista, niin kommentoi ihmeessä näihin postauksiin tai liity facebookissa Helsinki Trailblazersin sivustolle.

Tässä vielä videolinkki kisavideoon, jonka olen tänään katsonut noin 10 kertaa.