29.3.2015 - katupöly pöllyttää juoksijaa + roskaruokavapaa Huhtikuu

__________________________ Nenäkannu


Sellaiset 7 viikkoa pystyi pitämään yllä tuota 6-8 kertaa viikossa treenitahtia. Ihan hyvä suoritus omasta mielestä, varsinkin kun pakollinen lepo ei johdu lihaksista tai nivelistä vaan tästä hemmetin katupölystä. Kävin tänään näyttämässä itseäni Diacorissa ja siellä todettiin, että yliherkkien limakalvojen takia nyt on poskiontelot tulehtuneet ja edessä parin viikon kuuri antibiootteja, antihistamiineja, nenäsuihkeita, duactia, nenäkannua ja kaikkea muuta kivaa. Pakko sanoa, että tuo nenäkannu on oman olon kannalta merkittävin helpottaja, mitä on tullut koskaan kokeiltua. Kädenläpöistä vettä ja merisuolaa toisesta sieraimesta sisään ja onkaloiden läpi toisesta sieraimesta ja suusta sama vesi ulos. Ikinä ei oo päivän aikana lähtenyt näin paljon kuonaa pois pään sisältä. Ei muuten ollu maksettu mainos, kuten ei oo mun tekstissä mikään muukaan. Oli vaan sen verran hieno fiilis, kun ekaa kertaa 28 vuoteen löytyy joku helpotus mun keväisiin tuskiin.

Tässä on nyt maanantaista asti tullut palauteltua edellisestä viikosta. Viime lauantaina vetäisin noin 30+ kilsaa kotoa pyörällä Malminkartanonhuipulle ja takaisin. Siinä välissä vetäsin sen 7 kertaa ylös-alas. Sunnuntaina juosten n. 20+ km ja futsalmatsi siihen päälle. Kummankin aikana taisin saada jonkin verran kylmää tän viheliään takatalven takia. Se + tää hemmetin katupöly sai vastustuskyvyn kyykkyyn. Toisekseen tuo pyöräily Malminkartanonhuipulle ei ollut ihan parasta lämmittelyä juoksua varten. En varmaankaan löytänyt sopivaa vastusta kovan vastatuulen takia, joka myös samalla vähensi verenkiertoa pohkeissa ja reisisssä. Pitää koittaa tuota pyöräilyä mäkitreenin alku -ja loppuveryttelynä joskus tyynemmällä ja lämpimämmällä säällä ja katsoa toimiiko se yhtään paremmin. Jostain syystä viikon kaikki treenit tuli tehtyä ilman sykemittaria. Ei suunnitellusti, vaan ihan huolimattomuuttaan. Se harmittaa, kun yrittää dokumentoida tuota omaa tekemistä tulevia tekemisiä varten.

Yksi asia, jonka aion korjata huhtikuun aikana on ruokavalio. Nyt on tullut taas syötyä miten sattuu kuukauden, kun sekä itsellä, että puolisolla on ollut kiireitä ja kotona on sairastettu jonkin verran. Ajattelin ostaa taudista virvottuani Hakaniemen etnisistä kaupoista isot säkit linssejä, papuja ja muuta ja laittaa kunnon maisteisia patoja, joista riittää useammaksi päiväksi. Sinne vähän kanaa sekaan ja kookosmaitoa, niin saa kehon tarvitsemia rakennusaineita. Ajattelin pitää huhtikuun kuukautena, milloin en syö paskaruokaa (karkit, pizzat, hampparit, sipsit jne.). Jos kirjoitan sen ylös, niin se on helpompi toteuttaa. Monien mielestä paino on 30% liikuntaa ja 70% ravintoa. Tosin ihan tuohon en usko jos liikunta on treeniä ultraa varten. Tosin mun paino ei oo kummemmin liikkunut mihinkään suuntaan ja oon syöny kuin hevonen ihan vääriä juttuja, joten on sille ruokavaliolle jotain tehtävä.

Lataan huhtikuuksi Fat Secret-appin ja harjoittelen kurinalaisuutta. Se on jotain, mitä tällainen puolivallaton amatöörikuntoilija ei ole oppinut kummemmin vuosien treenien saatossa. Tähän on silti tullut muutos jo siinäkin suhteessa, että pitäydyn terveenä melko kurinalaisesti viikko-ohjelmissa, enkä skippaile tai vaihtele treenejä fiiliksen mukaan. Se on jo iso muutos entiseen surffailuun treenien suhteen. Saa nähdä miten treeniohjelmassa pysyminen onnistuu, kun pääsen takaisin jaloilleni? Diacorin lääkäri sanoi, että kun on kyseessä allergasta johtuva infektio, niin juoksutreenin pitäisi onnistua jo ensi viikon puolella, kun lima on hävinnyt poskionteloista ja olo on parempi.

Ajattelin nyt ottaa mahdollisimman paljon iloa irti siitä, ettei ole kiire minnekään ja katson Popcorn Timesta vähän missattuja leffoja ja luen noita ultrajuoksukirjoja, jotka on jäänyt vähän pölyttymään pöydälle. Sitä ennen pitää huomenna saada sairaspedistä työprojekti maaliin huomenna ja sitten alkaa hieman pidempi stressitön jakso. Tuskin maltan odottaa.

Juostessa kuuntelen nykyään harvemmin enää mitään musiikkia, koska sitä on tullut tehtyä niin paljon ja sitä biisiä kun ei voi loputtomiin juostessa vaihtaa, joten olen vaihtanut kuuntelun joko keskusteluksi toisten kanssa, luonnon kuunteluksi tai podcasteihin. Omat lempicastit on tottakai Football Weekly kaksi kertaa viikoss, joka on jalkapallon johtava makasiiniohjelma. Sen lisäksi kuuntelen Ben Greefield Fitnessia, joka on urheilu/biohakkeri-makasiiniohjelma, jossa nostetaan esille kaikkia överikeinoja, joilla voi parantaa elämänlaatua ja suorituskykyä. Kolmas kuunneltava podcast on Knowledge for Men, se on tuollainen inspiraatiomainen ohjelma, jossa käydään monta rags to riches-tarinaa läpi itse niiden ihmisten kanssa. Suosittelen kyllä näitä kaikkia.

Osanotot vielä Sami Mansikan läheisille. Olen itse unelmoinut noista vuoriseikkailuista ihan lapsesta asti ja on ihailtavaa, että hän teki vuorista oman ammatin. Hattu kouraan.

Tänään päivän biisinä olkoon tää. Hieno ysärijumputus.



Toinen biisi olkoon Stone Rosesilta.

15.3 ...olipa kerran täydellinen pitkis.

Monesti näkee ihmisten blogeissa ripityksiä erilaisista vammoista ja surkeista olosuhteista, mutta nyt ajattelin toimia toisin. Tänään lenkki Kristianin kanssa oli parasta mahdollista treeniä! Ehkä sitä raataa surkeissa oloissa pitkin talvea, jotta sitten kun olosuhteet on täydelliset, se alkel kulkee olosuhteiden suomalla tavalla.

Erinäisten säätämisten jälkeen lenkki siirtyikin tänään puolenpäivän tienoilta kolmen maihin, joka ei yllättäen tarkoittanutkaan, että aurinko olisi ehtinyt laskemaan. Vetäisin nopean alkupätkän Hakaniemeen, josta koukkasin hakemaan Kristianin mukaan. Siitä vedettiin Hakaniemen rantaa (kukaan ei halunnut tai tarjonnut salmiakkia). Siellä ihmiset veteli tuoppeja ihan peilityynellä Birgitan terassilla. Kevät on tosiaan täällä. Rannan jälkeen vetäistiin raiteiden yli stadikan ohi ensimmäisille kallioille. Niille, joissa teinit aina kännää isojen stadionkeikkojen aikaan ja koittaa kurkkia sisään.

Nopeasti tuli huomattua, että kalliot on kuivat ja auringon lämpö säteilee niistä ja lämmittää sopivasti. Tästä intoutuneena alettiin ottaa enemmän kontaktia kallioihin Nordenskiöldintien toisella puolella ratsastuskentän jälkeen. Sieltä suoraan nakukallioille ja siitä eteenpäin paahtaen niin lujaa kuin keuhkoista päästiin poukkoillen puolelta toiselle etsien vaikeinta reittiä eteenpäin. Aina välillä päädyttiin hiekkateille, jossa otettiin iisisti hetken ja etsittiin uusi kallioinen reitti, jossa pääsi paahtamaan täysillä.

Koko homma sinänsä ei varmasti täyttänyt perinteisen pitkiksen ominaisvaatimuksia, mutta mitä sitten? Kilometrejä tuli ihan kohtuullisesti, mulle 15-20. En päässyt katsomaan kun en ollutkaan laittanut Suunto Ambittia päälle, mutta ihan sama. Joskus pitää vaan mennä just niin kuin fiilis heittelee, varsinkin kun se tarkoitti täysiä kaikki mäet kilpaa toista vastaan ja vähän iisimmin tasaisilla siirtymäpätkillä.

Välissä tuli otettua muutama 40 metrin spurttikisa loivaan ylämäkeen ja vakuutuin taas siitä, että mun lihakset taitaa lämmetä vasta n. 10 kilometrin jälkeen, sillä vedot menivät loistavasti ja sellainen sisäinen käsijarru oli tiessään. Sain polvet nousemaan juostessa ja kuovin omaan tasoon nähden ihan hyvin voimaa hiekkatiestä. Dieselmies pitäis varmaan olla blogin uusi nimi joskus sen jälkeen kun mahdollisesti Pallaksen kisa on suoritettu. Sen verran kun oon hidas lämpeämään.

Sellaisen viiden kilometrin häröilyn jälkeen vedeltiin sitten stadikan viertä takaisin töölönlahdelle ja vedettiin suunnilleen täysiä se Töölönlahden mäki raidesillalle. Tuossa pätkässä erityisen hyvältä tuntui, että sain siinä viimesellä jyrkällä pätkällä ennen siltaa jonkun ihmevaihteeb päälle ja kiskoin aika kovaa ylös, Kristianin ohi. Viimeinen huipentuma hyvälle lenkille, uusi vaihde, joka on varmaan perua viimeisen kahden viikon neljälle tunnille spinningiä tai jotain..

Tuosta sitten vielä viimeiset n. 4 kilsaa kotiin, pitkä suihku, kanacurrya ja vähän roskaruokaa + Football Manageria. Huomenna mä olen varma, että työviikko alkaa ihan hemmetin energisenä. Oon pidempään miettinyt, että miten mä olen jaksanut arkea ilman näitä voimaannuttavia treenijaksoja. Saan ihan mielettömästi uutta virtaa näistä ja ainoo miinuspuoli tuntuu olevan vähemmän aikaa surkeiden tv-sarjojen parissa + että mun varpaankynnet on aika hemmetin karun näköiset.

Päivän biisinä Santanan Oye Como Va, joka soi Chef-elokuvan loppubiisinä. Kannattaa katsoa se leffa. Yllättävän hyvä feelgood-movie.

10.3.2015 - kaloreita karistamassa

Viikko treeniä taas takana.

Ma - sali, Alexiumilla ensin 20 minuuttia koko ajan 8 km/h sillä twistillä, että kymmenen minuutin kohdalla 3% kallistus, 13 minuutin kohdalla 5% kallistus, 15 minuutin kohdalla 7% ja 18 minuutin kohdalla 10% kallistus. Tämän jälkeen 4x4 sarjoja melko maksimeilla penkkiä, hauiskääntöä käyrätangolla, vinopenkkiä ja taljalla hauiskääntöä. Näiden jälkeen 4x50 linkkuveitsiä.

Ti - sali. 4x4 voimasarjoja mavessa, pari eri ylätaljaa ojentajille, alatalja ja ylätalja siiville. Näiden jälkeen vielä ajan kanssa erilaisia core-liikkeitä.

Ke - lepoa.

To - intensiivinen spinning. 4 kertaa maksimisykkeillä. Harjoituksen maksimisyke 179, jota en siis vieläkään ole saanut rikottua. Tunnin aikana tuli kulutettua 1300 kaloria.

Pe - lepoa

La - spinning maraton. Kaksi tuntia todella kovaa raastoa. Eka tunti käytiin tasoilla 3, 4 & 5. Sen jälkeen toisella tunnilla 5 kertaa 4-tasolla. Musapuoli oli hienosti kasaria ja ysäriä. Monta eurohumppahittiä hymyilytti kahden tunnin rääkin aikana. Maksimisyke 177 ja kaloreita paloi 2400. Treenin jälkeen pho-keitto ja raakapatukkaa lounaaksi ja käynti GoExpossa, jossa kävin katselemassa eri lajien edustajia. Jalkapallokin sai väsyneistä jaloista huolimatta kyytiä. 102 km/h tais olla paras tulos. Näin Peltsinkin messuilla, vetämässä kuulemma saman Bodom Trail & HCM-setin. En oo ainakaan yksin ton hulluuden kanssa siis.

Su - 20 km lenkkiä ja futsal päälle. Vetäisin siis Punavuoresta Hietsuun, rantaa pitkin Meilahden iso mäki täysillä, pyörin tunnin Keskuspuistossa ja siitä Töölönlahden isoa mäkeä täysiä radan yli Hakikseen, jossa matsi ja sieltä juosten kotiin. Matsi voitettiin 5-1 sarjataulukossa meidän yläpuolella pyörivää joukkuetta vastaan.

Ma - Sali. Kampin Elixialla aivan liian kova tungos. Penkki oli aivan tukossa, joten vedettiin Samin kanssa epäideaalisti hauiskääntö, vinopenkki, taljahauis, penkki + 3x50 linkkuveistä.

Ti - sali, ekaa kertaa kollega Veetin kanssa salilla treeni yhdessä. Hänellä on tausta jääkiekon puolelta, tosin tää treeni ei tainnut olla lähtöisin sieltä. Ensin 2x20 vatsapenkissä levytangon nostoja, sitten 2x20 levypainon pyöritystä pään ympäri ja 2x20 melomisliikettä vatsapenkissä levytangon kanssa. Hyvää vahvistavaa rääkkiä uusille vatsalihaksille, jotka on välillä jääneet treenaamatta. Tämän jälkeen eri selkä ja hauisliikkeitä, jotka olivat lähellä omia treenejä, muttei aivan samoja.

Varsinkin vatsojen suhteen uudet ideat syvien vatsalihasten vahvistamiseksi olivat piristäviä. Ja vaativampien liikkeiden onnistuminen nostaa itseluottamusta.

Olen myös kirjannut vähän väliä hajapäivin omaa ruokapöiväkirjaa. Ihan ei vielä oma järjestelmällisyys ole sillä tasolla, että joka päivä muistaisi. Sain töistä neuvon ladata Fat Secret-appi puhelimelle, joka laskee syömisellw kalorit ja jakaa ruoan eri ravintoaineisiin jne. Pelkään, että jos alan käyttämään sitä, menee homma helposti liian hifistelyn tasolle. Ehkä sen pitääkin lähempänä kevään juoksuja.

Nyt suihkuun ja nukkumaan. Katsotaan malttaako sitä huomenna levätä...

Ainiin, päivän biisi olkoon vaikka J. Cole, uuden työpaikan tuoma uus diggailunkohde. Videokin on tosi makee, kannattaa tutustua.

2.3 - kohti suunnitelmallisempaa treeniä

Helmikuu meni treenaten n. 6-8 kertaa viikossa. Ma+Ti salilla, Ke lenkki tai lepoa, To spinning, Pe lenkki tai sali, La sali, mäkitreeni ja sauna ja sunnuntaina pitkä lenkki, futsalia tai molemmat.

Eilen avasin vihdoinki Map Map Fitnessin, joka on ollut puhelimella jo pidemmän aikaa. Löin sinne 50k ultran tavoitteeksi 25.7. Sen jälkeen näpyttelin pitkät lenkit sunnuntaille ja 3 lenkkiä viikossa. Tämän jälkeen ohjelma loi 2 eurolla ohjelman ja löi sen suoraan puhelimen kalenteriin. Nyt se antaa mulle hälyytyksen aamukasilta ja kertoo mitä pitää tehdä minäkin päivänä.

Itse 20 viikon ohjelma alkaa hieman liian kevyenä tämän hetken tasoon nähden, joten aion uhmata ohjelmaa vetämällä muutaman lyhyemmän pitkän lenkin pidempänä alkuun. Ohjelman mukaan pisimmät lenkit tulemaan olemaan 3 tunnin pituisia, joissa on maksimissaan 50 maratonvauhtista juoksua. Mielenkiintoisimpia lenkkejä tulee olemaan keskiviikkojen pace-lenkit. Parhaimmillaan 8 x 2 min. 10 kisavauhdilla Eläintarhan kentällä kuulostaa jo nyt herkulliselta tavalta puristaa mehut ulos.

Odotan innolla, että todellinen puristaminen alkaa. Tuntuu hyvältä, että koko homma on paketoitu 20 viikon kokonaisuudeksi, jonka väliin mahtuu yksi pätkä, jonka aikana 2 vuorokauden aikana vedän 2 puolimaratonia. Molemmat iisisti vedettynä ja vain ajatellen Pallaksen kisaa.

Osan torstaiden 45-75 min iiseistä lenkeistä ajattelin korvata fiiliksen mukaan pyörälenkeillä tai spinningillä. Ainakin viime vuonna pyöräilyn kautta löytyi jalkoihin uutta potkua liikeratoihin tiukoissa paikoissa ja haluan tuota potkua tänäkin vuonna. Miksi vaihtaa hyvää uuteen ja huonompaan? Pyrin silti pitämään juoksukerrat viikossa minimissään kolmessa, poikkeustilassa kahdessa, mutta vain ehkä tupla puolimarojen jälkeen.

Joka tapauksessa, nyt kaikki on lyöty suunnitelmallisemmin pakettiin ja etsin jatkossakin lenkkiseuraa keskiviikon tempojuoksuille ja intervalleihin, torstain iiseille tunnin lenkeille, lauantain mäki-jaspessutreeneihin sekä sunnuntai pitkille lenkeille.

Lenkkiseura, liittykää Helsinki Trailblazersiin facebookissa tai laittakaa mulle mailia osoitteeseen walker.antti@gmail.com

Päivän biisi olkoon jälleen kerran yksi kasarihelmi.